Mitä tapahtui, kun Lassi täytti kouluveskansa?
Lassi aloittaa tänä syksynä koulun. Ensimmäistä koulupäivää onkin harjoiteltu meillä jo viikon verran. Lassi on innoissaan, minä jännittynyt. Hän on niin pienen näköinen serkulta saatu, hiukan liian iso koulureppu selässään.
Koulurepusta käytiin meillä tiukka keskustelu. Lassi olisi halunnut uuden, sellaisen hienon ”poikienvärisen”, jonka hän näki viime viikolla Veskassa. Mieheni oli kuitenkin sitä mieltä, että serkun vanha laukku saa kelvata: ”Johan pojalle on hankittu uudet vaatteet ja penaaleja, kyniä, kumeja ja kuorma-autolastillinen muuta ehdottoman tärkeää koulumateriaalia. Kyllä hän saa tyytyä Hannan vanhaan reppuun.” Siihen ei auttanut edes vapiseva alahuuli, siis minun. Tai Lassin mökötys.
Viimeisenä aamuna ennen koulun alkua olin juuri saanut aamukahvini juotua, kun eteisestä kuului hurja karjahdus. Lassi säntäsi keittiöön edellä, hurjistuneen näköinen mieheni perässä. Lassilla oli selässään koulureppu, jonka pohjasta valui lattialle jotain valkoista. Hetken selvittelyn ja rauhoittelun jälkeen kävi ilmi, että Lassi oli pakannut koulureppunsa valmiiksi. Repun sisällä olivat kaikki uudet hienot koulutarvikkeet. Koulukirjojen tilalle hän oli löytänyt mieheni salkusta tämän kalenterin. Evääksi koulumatkalle hän oli pakannut kirjaimellisesti lautasellisen muroja, maitoa ja mansikkahilloa.
Taisi tulla Veska-reissu…
